tiistai 22. helmikuuta 2011

Ystävänpäiväruokaa

Blogaus on vähän viivästynyt, mutta reseptit eivät onneksi vanhene! Pidin ystävänpäivänä viikko sitten ystävänpäiväjuhlat, johon piti luonnollisesti keksiä tarjottavaa. Päädyin menussani kokeilemaan muutamaa uutta tuttavuutta, pitäytyen kuiten pääosin tutuissa ja hyväksi havaituissa jutuissa. Suosin menussa kasviksia, vaikka salaatin tarjoaminen tähän vuodenaikaan ei satokausiajatteluun sovikaan.

Ongelmia tuotti lähinnä vieraiden määrä; olin Facebookissa luonut tapahtuman ja kutsunut sinne ihmisiä, mutta moni oli varmuuden vuoksi vastannut kutsuun ehkä. Osa ehkistä jätti tulematta, mutta heidän saapumiseensa piti silti varautua. Pahinta, mitä bileissäni voisi tapahtua, olisi ruoan loppuminen kesken, joten yleensä sitä jää yli. Tällä kertaa jäi tosin vähän reilummin, ja onneksi eräs ystäväni jäi koko viikoksi, joten hän auttoi minua ylijäämien syönnissä. Ystävän läsnäolo toisaalta hidasti myös bloggausta, sillä enhän minä nyt voi sulkeutua koneelleni kun on vieraita kylässä.

Tältä näytti suolainen puoli:

Lohkoperunoita, salsaa, valkosipulidippiä, kasvispiirakkaa ja leipäjuustosalaattia

Lohkoperunoista on tullut yksi lempparitarjottavistani: ne ovat halpoja ja persoonallisempia kuin esimerkiksi sipsit. Niitä voi nauttia erilaisten dippien kanssa, ja rapeuttakin löytyy vähän lajikkeesta riippuen. Perusohjetta on myös helppo varioida, vaikka itse olen jämähtänyt tähän ohjeeseen, jonka löysin muistaakseni peruskoulun köksänkirjasta joskus vuosituhannen alussa:

Lohkoperunat

Perunoita
Öljyä

Suolaa

Pippuria

Paprikamaustetta


Pese perunat hyvin ja lohko ne haluamasi kokoisiksi. Itse lohkon perunat yleensä neljään tai kuuteen osaan. Asettele ne pellille tai vuokaan terävä kulma ylöspäin. Valuta päälle öljyä ja ripottele mausteet tasaisesti. Kypsennä 175 C kunnes ovat kypsiä, koosta riippuen tunnista eteenpäin.

Pottujen kanssa on hyvä olla kastiketta, itse kokeilin tehdä salsaa lähinnä maustamalla tomaattimurskaa sipulilla, suolalla ja pippurilla. Lopputulos ei kuitenkaan ollut täysin onnistunut, vaikkakin ihan mukiinmenevä. En siksi julkaise ohjetta. Jatkossa voisi ensinnäkin valuttaa murskan, ettei lopputulos olisi liian liemevää. Toiset myös keittävät salsan, sillä voisi olla myös vaikutusta makuun. Toinen kastike oli kuitenkin äärimmäisen onnistunut, vaikken ollut varma, moniko vieraistani on valkosipulin ystävä. Uskaltauduin kuitenkin kokeilemaan vampyyrintappajan äitiä, jonka ohje löytyy Jokapäiväisestä leivästä. Olin tosin vähän nirso, enkä laittanut valkosipulia kuin melkein koko sipulin. Jätin myös välistä lopputuloksen muussaamisen, mutta puristin valkosipulinkynnet puristimella. Jatkossa voisi kokeilla myös sauvasekoitinta, kun sellaisen joululahjaksi saimme, mutten ole vielä uskaltanut ottaa paketista. Suurin osa vieraista oli aivan haltioissaan, ja valkosipulia olisi ehkä voinut uskaltaa laittaa sen koko paketin.

Salaatti on perusvihersalaatti, johon laitoin kurkkua, tomaattia, paprikaa, rucolaa, jäävuorisalaattia ja leipäjuustoa. Jos haluaa jotain muutakin salaattijuustoa kuin ulkomaista fetaa ja mozzarellaa, on leipäjuusto hyvä kotimainen vaihtoehto. Saatavuuskin on kohtuullisen hyvä. Salaatin kanssa oli vielä kasvispiirakkaa, jota on myöskin helppo varioida haluamallaan tavalla:

Kasvispiiras

Pohja:
3 dl vehnäjauhoa
100 g voita tai margariinia
1 muna

Täyte:
Haluamiasi kasviksia, itse laitoin paprikaa, kesäkurpitsaa ja sipulia
3 dl maitoa tai kermamaitoa
3 kananmunaa
suolaa, pippuria, mausteita maun mukaan

Päälle juustoa

Nypi jauhot ja pehmeä voi murumaiseksi seokseksi, lisää kananmuna ja sekoita tasaiseksi. Painele piirakkavuokaan ja esipaista 200-asteisessa uunissa n. 10-15 min. Sillä välin voit kuullottaa kasvikset pannulla. Lisää kasvikset piirakkapohjalle, kaada päälle munamaito, johon olet lisännyt mausteet. Laita piiras uuniin noin puoleksi tunniksi. Raasta juustoa päälle, ja laita takaisin uuniin, kunnes juusto on saanut väriä.

Suolaisen jälkeen tekee mieli makeaa:



Laskiaispullia, suklaakeksejä, omenakakkua ja boolia

Laskiaispullien täyttäminen jäi jokaisen vieraan omaksi tehtäväksi, kermavaahto ja hillo eivät näy kuvassa. Emäntäkin saa vähän oikaista. Oikaisen myös reseptin kirjoittamisessa, sillä peruspullataikinan ohje löytyy useimmista keittokirjoista ja netistäkin vaikka kuinka monta kertaa. Omenakakku ja suklaakeksit tekivät oikein hyvin kauppansa, mikä ei ole ihme, sillä molemmat koostuivat lähinnä rasvasta ja sokerista. Kakun ohjeen löysin viime kesänä jostain naistenlehdestä, suklaakeksit ovat variaatio netin kautta löytyneistä ohjeista.

Omena-kinuskikakku

3 omenaa tai omenasosetta, jota itse käytin
125 g voita
2 dl sokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa tai kanelia, miksei molempia

Kinuski:
2 dl kuohukermaa
1½ dl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria

Koristeluun pähkinöitä, rusinoita tai vaikka omenalohkoja

Voitele ja korppujauhota vuoka, kuori ja raasta omenat. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri, lisää munat hyvin vatkaten. Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne vaahtoon, lisää myös omenaraaste tai sose. Kaada vuokaa ja paista 175 C n. 45 min, kunnes kakkuun työnnettyyn hammastikkuun ei jää enää taikinaa. Anna kakun jäähtyä ja kostuta se omenamehulla.

Keitä kinuskia 10-15 min ja kaada se kakun päälle. Alkuperäisessä ohjeessa kinuskiin käsketään laittamaan vielä 100 g voita, mutta minun mielestäni lopputuloksesta tuli liiankin rasvainen ja kinuski toimii myös kerma-sokeriseoksena. Ripottele kinuskin päälle haluamiasi koristeita. Kakku kestää hyvin säilytystä ja on erittäin hyvää vielä parinkin päivän päästä, jos se säilyy sinne asti.

Suklaakeksit

5 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
250 g voita
2½ dl sokeria
1 dl fariinisokeria
(2 tl kaakaojauhetta)
2 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
2 munaa
5 dl suklaahippuja, n. 300 g suklaata (itse laitoin 200 g tummaa ja 100 g valkoista suklaata)

Vaahdota pehmeä rasva ja sokerit, lisää suola, munat, jauhot joihin on lisätty leivinjauhe, ja suklaamurut. Nostele taikinasta pieniä könttejä leivinpaperin päälle. Keksit leviävät aika paljon, joten ota tämä huomioon. Golfpallon kokoisesta tulee jo amerikkalaistyylinen iso keksi. Paista 175 C n. 10-15 min, anna jäähtyä pellillä.

Boolin koostumuksen taidan pitää omana tietonani, pitäähän salaisuuksiakin olla. Sanotaanko näin, että sen erityinen ainesosa on äidin tekemä mehu, mikä tekee siitä vähemmän makean ja eri makuisen kuin bileboolit yleensä.

Vaikka ystävänpäivä meni jo, kannattaa ystävistään nauttia joka päivä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti