torstai 25. elokuuta 2011

Kesäkurpitsaa kahdella tavalla

Vaikka tykkään kausiruoka-ajattelusta, menee ainakin osa sesongeista minulta ohi. Syksyisen satokauden korjaamiseen vaikuttaa lähinnä se, että olen kesäisin töissä, yleensä sen verran syksyn puolelle että muutos työntekijästä opiskelijaksi tapahtuu ilman hengähdystaukoa. Tänä vuonna työsopimukseni Hämeen linnalla päättyy elokuun lopussa, jonka jälkeen siirryn harjoitteluun Turkuun. Asuinpaikkani on kuitenkin edelleen Tampere, joten varsinaista suhaamista tulee tämäkin syksy olemaan. Vastoin kaikkia odotuksia sain poimittua useamman litran mustikoita, syksyn mehut on jo keitetty ja sienikautta odotellaan.

Helpointa on kuitenkin päästä sellaiseen satokauteen mukaan jonka tuotoksia voi ostaa kaupasta. Nyt on ilmeisesti käsillä parhaat hetket korjata kesäkurpitsaa, ja minäkin tuohon tarjoukseen tartuin. Tilasin luomuruokapiiriltä kilon kesäkurpitsaa, jossa oli yllätykseksi mukana myös keltaisia kurpitsoja. Lisäksi poikaystäväni sai synttärilahjaksi ison kesäkurpitsan (?).

Osa sadosta päätyi kasvispihveiksi fetan maustamana. On muutes hyvää! Mutta miksi alkuperäinen, jostain Pirkka-lehdestä nappaamani resepti ehdottaa, että näitä tarjoiltaisiin kinkunsiivujen kanssa? Etenkin kun kyseessä on kasvisruokajuttu, jossa kerrotaan, miten voi ruveta kasvissyöjäksi. Ehkä ne yrittää tarjota pehmeän laskun? En ole koskaan syönyt näitä lihan kanssa, vaan ihan sellaisenaan. Ehkä salaattia kylkeen. No tähän laitoin kans vähän salsaa ja pestoa.

Kasvis-fetapihvit


pari kesäkurpitsaa
pari porkkanaa
punasipuli
oikeaa fetaa (ei siis mitään salaattijuustokuutioita, ainakin Patrosta saa useimmista kaupoista)
½ dl vehnäjauhoja
1 dl vehnäleseitä
4 munaa
suolaa, pippuria, muita mausteita (esim. minttua ja oreganoa)

Raasta kesäkurpitsat ja valuta niitä n. 15 min (tai josset malta, taikinasta tulee vetisempää, lisää silloin jauhoja). Kuori ja raasta porkkanat, pilko punasipuli ja feta. Sekoita kaikki ainekset yhteen. Nostele kuumalle pannulle taikinasta pihvejä ja paista kypsäksi.
Kasvis-fetapihvit on aika varma nakki, mutta halusin kokeilla myös jotain uutta. Varsin sopivasti Uudessa mustassa tarjoiltiin muffinssiohje, joka lähti tänään kokeiluun:


Muffinsseista tuli vähän liian pieniä, kun en muistanut sitä, että taikinasta pitäisi tehdä vain kymmenen tai ettei tällainen taikina oikeasti nouse. Näitä joutuu sitten syömään aika monta. Varioin reseptiä kaappini sisällön mukaisesti, sitruunamehua ei ollutkaan, spelttihelmet jätin pois, cashewpähkinät rouhin veitsellä ja rusinat söin jo eilen. Mausteista heitin mukaan kardemummaa ja kanelia, ja vaikka vähän pelkäsin pullataikinafiilistä, oli ratkaisu kuitenkin oikea.

Mustaherukkahillo sopii kuin nenä päähän, mulla oli sitä tosin valmiina enkä lähtenyt kokeilemaan mitään mikrohilloa. Nämä sopisivat luultavasti paremmin illanistujaisiin, välipalaksi tai kello viiden teelle kuin ruoaksi. Maku on hyvä, eikä taikinassa nyt mitään kovin epäterveellistä ole, mutta kun ovat kovin pieniä. Ei näitä nälkäänsä viitsi laiska syödä. Mutta hyvä ohje silti!

Osa kesäkurpitsoista on käytetty pastakastikkeeseen ja muuhun perushuttuun, ja nyt ne alkavat olla lopussa. Pitäisiköhän tilata seuraava kilo? Jos joskus saan oman kasvimaan, haluan sinne kyllä kesäkurpitsaa kasvamaan. Samaa toivoi Sivumaun Jani, joka oli huomannut, ettei kesäkurpitsankukkia saa kuin Italiasta tai itse kasvattamalla.

Luomuruokapiiriltä tuli myös impulssiostoksena kilo kyssäkaalia, mitä minä siitä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti